Eteisen olemattomat kaapit

Mulla oli meidän eteiseen kovia suunnitelmia kaappien suhteen, rakentelin mielessäni jo kaikenlaisia seinät täyttäviä kokonaisuuksia näistä Ikean kaapeista ja kirjahyllyistä. 

Tai sitten ajattelin laittaa vain tällaisen vaatekaapin ja unohtaa valtaisat rakennelmat.

Mutta voi lilli sentään!

Tämä eteisen nurkassa kyhjöttävä vesipumppusysteemi (sekä valokatkaisijan sijainti ja seinän leveys tai siis lähinnä kapeus) aiheutti vähän haastetta näihin kaappisuunnitelmiin. 

Sen verran oli haastetta että päädyttiin, 
sanoisinko että yksinkertaistamaan toteutusta aikalailla...

...ja ruuvattiin vanha naulakko seinään!

Todellisuudessa tämä cd-hylly on ainoa näistä suunnitelluista 
joka oikeasti pääsi mukaan toteutukseen!

Eteisen toisessa nurkassa oviaukon ja vessan oven välissä kulkee radonputki. Alunperin ton putken piti ymmärtääkseni olla tuolla seinän toisella puolella vessan puolella, jossain takaviistossa pöntön takana sen olisi ollut ihan hyvä majailla. 


Mutta nyt se on tossa eteisen puolella ja aiheutti hallaa mun kaappi/hylly/pöytä suunnitelmille.

Tuohon pikku nurkkaan oli Benno-hyllyn hyvä pujahtaa, sinne saa sitten kaikki pikkusälät kuten avaimet ja bussiliput piilottaa.


Että aavistuksen verran muuttuivat suunnitelmat...

Kissaton talo

Meidän Kissa otti ja menehtyi.

Täällä ollaan asiaa surtu ja sitten on tietysti noussut esiin ajatus uuden kissan hankkimisesta. 

Mutta asiassa on sellainen pieni pointti että

olen kissoille allerginen... 

ja tässä sitä olen viimeiset vuodet asustellut kissan kanssa saman katon alla. No, se kissa oli täällä ensin! Muutaman kerran on kyllä nenää tullut niistettyä..

Ja nyt siis olisi mahdollisuus vähäräkäisempään elämään 

TAI sitten talossa asustelisi yksi karvainen sielu lisää..

Kas mikä dilemma. Kyllähän nyt talossa kissa täytyy olla?

Ja täytyy myöntää että pikkuisen jännittää kyllä miten kissanpentu ja Vauveli ja Taapero toisiinsa suhtautuisi, ei ole vielä kokemusta moisesta yhteiselosta?!

?!?


R.I.P. Rudolf

Tunnelmavalaistusta ja arjen designia

Lukulamppuni todettiin aivan liian kirkkaaksi yöllisissä sessioissa vauvelin kanssa ja 

pikaisesti & nopeasti piti keksiä toimiva himmennin tähän ongelmaan. 

Leivinpaperi ja pyykkipojat saivat kunnian tilanteen pelastamisesta. Ja nimenomaan ruskea paperi.

Olen jopa tuotekehitellyt tätä makuuhuoneen kaunistusta, 

saatan ehkä joku päivä rutata ja rypistää paperin vallan ryppyiseksi! 

Mutta se on siis vasta suunnittelun asteella.

Lukuvalon menetystäkään ei tarvitse surra kun ei tässä nykyisin mitään ehdi /muista /jaksa lukea ja tuskin sitä edes ymmärtäisi lukemaansa. 

Eli jahka yöt taas rauhoittuvat sille toiminnalle mille ne on keksittykin 

voipi tuon himmentimen nakata mäkeen. 

Tai siis pellille.

Voileipäkakkuja ja liian pieniä vuokia

Meillä vietettiin kastejuhlaa ja halusin kaiken kiireen keskellä opetella voileipäkakkujen tekoa. 

Netistä nappailin erilaisia ohjeita ja yhdistelin niitä ja soveltelin vielä tekovaiheessa niin että en näin jälkikäteen ole laisinkaan varma mitä niihin kakkuihin tuli tungettua.

Hormonihuuruinen äiti kiireessä kokkaamassa, hyvä yhdistelmä!

Kakkuja varten hankitut vuokani olivat sellaisia kapeita 30 cm pitkiä. Ja vaikka tajuntaani hiipi ajatus että mitoitus saattoi nyt mennä pieleen itsepintaisesti jatkoin kakkujen väsäämistä niihin vuokiin vaikka isompiakin vuokia olisi kaapeista löytynyt! Mikä aivopieru!

Yllätyksekseni huomasin myös että ohjeessa puhuttiinkin piparjuurituorejuustosta eikä pippurituorejuustosta jota minä olin ostanut...

Kakkujen valmistuttua kaapeista löytyi yhä purkkikaupalla tuorejuustoa ja muutama leipäpakettikin... Seuraavassa elämässä tässä kohden valmistan sitten kaksi kappaletta kutakin laatua kaakkelsseja!

(ainakin jos samat 30 vierasta saapuvat jälleen)

..ja lohet ja ruohosipulin kukat tuolla 

Kinkut ja meetvurstit täällä..

Ilmeisen maistuvia kakkuja olivat kun viimeistä murua myöten menivät. Itse ahmin ylijäänyttä täytettä jo tekovaiheessa ja hyvä niin sillä juhlat vietinkin pääasiassa maitohommissa juhlakalun kanssa jossain ihan muualla kuin herkkupöydän ääressä... 

Vanha Singer toimi hienosti kastepöytänä

...ja terveiset Hopeamuffinssille :)