tiistai 31. tammikuuta 2012

Supi Saunavaha ja värikylpy, eikun värisauna!

Halusin saunaan väriä. Niin että sauna ei ole vain vaaleaa puuta, mutta ei myöskään ah niin trendikäs musta.















Selvittelin, että Supi Saunavaha soveltuu hyvin saunamateriaalien käsittelemiseen. Sillä saa käsitellä sekä seinät, katon että lauteet, ja vahaan saa väriä esim Lapponia-värikartan mukaan. Niinpä valitsin värikartasta sitten tummanruskean  Kammin ja punaruskean Ahkion. Ihanat nimet noilla värisävyillä!!


Seiniin ja kattoon Kammia ja lauteisiin Ahkiota.

MUTTA:
Koemaalaukset osoittivat, että tummanruskea Kammi näytti kuusipuisessa seinäpaneelissa lähinnä kellertävältä ja punaruskea Ahkio haapapuisissa lauteissa punaiselta...
Eeeeiiiih.....

Ja eikun värilaboratoriota pystyttämään!! :)

Virallista värilaboratoriovälineistöä

Jos väri näyttää liian keltaiselta/vaalealta, niin luonnollisesti mustan sekoittaminen auttaa? Ja ei muuta kuin hakemaan kaupasta yksi purkki valmista mustaa ja sekoittelemaan! Purkki mustaa ja purkki ruskeaa keskenään sekaisin eli kumpaakin siis yhtä paljon.

Tässä seinää, joka kertaalleen maalattu tällä musta/ruskeasotkulla.


Mietitytti voiko Supi saunavahaa vetää kahteen kertaan vai ainoastaan yhden kerroksen verran. Ohjeissa ei löytynyt sen enempää asian tiimoilta selvitystä, kuin että mainittiin "käsittele kertaalleen". Onneksi on Tikkurilan Maalausneuvonta! Ja vastaus tuli nopeasti!

Tiedustelit saunan pintojen käsittelystä.

Ongelmana siinä on se että Supi Saunavaha, niin kuin vahat yleensäkin, eivät imeydy kauhean syvälle puuhun vaan jäävät lähelle pintaa.

Useammalla käsittelykerralla tuo vaha jää aina lähemmäs ja lähemmäs puun pintaan eikä täysin imeydy puuhun.
Tällöin se alkaa muodostaa puun pintaan kalvoa, joka kuumuu saunassa, kun siellä on lämmin.

Eli ei siinä muuta ole kuin se että jos siihen tulee kalvo niin seinäpintaan on ikävä nojailla.
Eli kannattaa vaikka kokeilla johonkin irtokapulalle, kuinka se pinta kuumuu. 

Eli siis vaarana takaliston palaminen eli hottis pyllerö! Toisin sanoen seinät voi huoletta käsitellä kahteen otteeseen, kunhan lauteet ja selkänojan käsittelee vain kerran!

Värilaboratoriossa tuli pohdittua olisiko seinään tulevan toisen kerroksen syytä olla samaa RuskeaMustaa kuin ensimmäisen kerroksen vai kenties pelkkää ruskeaa?

Vaakatasossa oleva seinäpaneeli vedetty kertaalleen RuskeaMustalla ja ja päihin maalattu toiset kerrokset: 
vasemmassa reunassa ruskealla ja oikeassa päässä RuskeaMustalla.

Etualalla eri sotkuilla käsiteltyjä lauteenpätkiä. Keskellä pelkkää punaista Ahkiota, kertaalleen sekä kahteen kertaan. On kyllä tosi vaaleanpunainen tuo kertaalleen käsitelty!

Värilaboratoriossa päädyttiin tällaisiin ratkaisuihin:


Tätä ei tämän selkeämmin kykene selvittämään.. ;)



Jogurttia lauteisiin? Ei sentään, vaan jogurttipurkki sai toimia astiana värin sekoituksessa.



Näissä seinissä väriä kertaalleen vedeltynä...











..ja näissä seuraavissa kuvissa kahteen kertaan. Väristä tuli kauniin syvä parin vetelykerran jälkeen!















Harvinaisen hankalaa saada kuvaa, joka näyttäisi nuo värit aivan totuudenmukaisesti.

Ovenkarmikin on muutes käsitelty, vaikka näyttääkin ihan ihmeen vaalealta noissa kuvissa!

Ja lauteiden väri on tuollainen seiniä hieman vaaleampi. Eikä onneksi ihan possunpunainen, kuten jossain vaiheessa uhkasi olla :)













keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Saunanvalaistusta ja pihavaloja eli valoa kansalle, joka pimeydessä saunasta haaveilee

Saunanvalaistusta mietittiin pitkään ja hartaasti. Alkuperäinen ajatus oli, että ei mitään ihmeellistä, ihan vain peruslamppua seinään, vanhanaikaiseen tyyliin. Ja sitten remppamiehen hehkutettua kuituvalojen hienouksia mietinnässä oli ties mitkä ledit ja halogeenit ja kuidut. Ihan ei mulle auennut että mikä niistä oli mikä..
sunsauna.fi sivuilta lainattu saunan kuva

Kaikenlaisista siivousvaloistakin oli puhetta.

Katselin kuvia internetistä haulla "saunan valaistus " ja totesin, että sellaisia "valokolmio-rivistöjä" en seinälle haluaisi, vaikka ne kaikenlaiset valaistussysteemit toki ovat ihan hienoja ja tyylikkäitä, mutta silti:  ei kiitos.

Remppamiehen kyseltyä meiltä noin sadannetta kertaa päätöstä saunan valaistus-asiaan oli pakko viimein tehdä päätöksiä... Ok. 
Än yy tee nyt:
...vanhanaikainen peruslamppu seinään!!

Kestipäs sen päätöksen tekeminen kauan. Ja se kun oli oikeastaan jo ihan aikojen alussa päätetty. Nauratti hieman :)

Saunanvalaisimen ostaminen ei näemmä sekään ole mikään helppo homma! Kun paketin päällä lukee "saunanvalaisin" ei käynyt mielessäkään että paketissa saataisi olla jotain muuta kuin saunanvalaisin...

..mutta onnistuimmepas ostamaaan pelkän ritilän ilman itse valaisinta. HÄH? Jälleen kerran kauppaan, sillä kertaa ostimme sitten ritilän ja valaisimen, mutta vielä paketista puuttui joku metallinen pohja. Siis MITÄH??



Kuinka monta erilaista pakettia tätä hommaa on myynnissä, samanlaisissa paketeissa joissa kaikissa lukee päällä "saunanvalaisin"?!?!

Okei, onhan tuossa pohjassa näemmä esitelty kaikki erilaiset kombinaatiot, mutta olisi nyt ollut vaikka rasti ruudussa oikean tuotteen kohdalla, se olisi ehkä saattanut lisätä ymmärrystä. Tuskin olisi... ;)

Ostimme sitten kolmannen paketin, ja tällä kertaa paketissa oli kaikki tarvittava :)  Ja tietysti edellisistä ostoksista oli kuitit jo kadonneet taivaantuuliin, jotta palauttaminen kävisi mahdollisimman hankalasti...

Okei okei, kyllähän tossa selkeästi lukee mitä tuo sisältää.......

Munchen Massive
kuva kopioitu täältä



Ulkovaloja saimme hommattua jo vähän aiemmin. Ihastuin tähän Munchen-ulkovalaisimeen syvästi, vaikka vähän tuo oranssi pallero vieroksutti tuossa. Ilman sitä palleroa tuo olis ollut täydellinen!

Cello Finale
kuva kopioitu täältä













Valaistuja jätekasoja



Mies ei pallerolamppuun suostunut, joten päädyimme tällaiseen toisenlaiseen. Hmm, nooh, ihan kiva...

Jonkin ajan päästä lamppujen ostamisesta satuttiin käymään vielä isommassa rautakaupassa visiitillä ja siellä oli paaaaljon enemmän ulkovalaisimia ja valinnanvaraa... Nooh, tässä vaiheessa Finalet olivat jo talon seinässä antamassa valoa. Hmm..

Kuistin kattoonkin hommattiin joku vimpula valoa antamaan.











Belinda kattoplafondi
kuva kopioitu täältä





Kylpyhuoneeseen, vessaan ja kodinhoitohuoneeseen piti myös valoja hommailla. Meidän kummankin silmää viehätti tällainen kattoplafondi. Loisteputkivalaisin, rengasloisteputkella (koskaan en ollut kuullutkaan moisesta..), näytti valaisevan kunnolla ja oli oikein yksinkertaisen miellyttävän näköinen.

Siellä se ufo leijailee :)











Hetken mietin, että pitäisikös kylpyhuoneessa olla vähän hämyisämpää? Sellaista tunnelma-hämäryyttä?

Himmennin-vaihtoehtoehto hylättiin heti kärkeen jo kauan sitten, ja hetken aikaa asiaa pohdittuamme tulimme jälleen siihen tulokseen, että jos pimeässä haluaa istua niin sitä voi esimerkiksi tempaista valot pois päältä ja istuksia vaikka kynttilän valossa! :) 














torstai 5. tammikuuta 2012

Ruisleipää joko osaa tehdä tai sitten ei osaa. Tai sitten sekä että.

Ei tullut tällaista limppua tällä kertaa
Suunnittelin vieväni anoppilaan joulupöytään rosollin lisäksi ihan itsetehtyä ruisleipää, kun tämä ruisleipäkokeiluni (juttua siitä täällä) muutama kuukausi sitten osottautui niin mahtavasti onnistuneeksi! 

Onneksi en kovin suureen ääneen paukutellut henkseleitäni ja kehuskellut hyppysissäni olevalla ruisleiväntekotaidollani, sillä tämä järjestyksessä toinen leivontakerta osoittautui ihan katastrofiksi.

Mikä meni pieleen? En tiedä, mutta tulos oli kyllä melko kaunis, mutta silkkaa raakaa mössöä sisältä. Raakaa, vaikka paistoin limppuni loppupeleissä kolme kertaa.. Ois luullut jo paistuneen....

Mielestäni tein kaiken tietysti kutakuinkin samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla, toki
  • aiemmin käytössäni oli leipomosta haettu juuri (taikinaklöntti) , tällä kerralla pakastimesta sulatettu löysempi juurivelli.
  • Saatoin laittaa hiukan enemmän jauhoja
  • Paistoin kovemmassa lämmössä pidempään, edellisellä kerralla laskin uunin lämpötilaa aikaisemmassa vaiheessa alemmas.
  • Saatoin tällä kertaa pitää limppua uunissa alemmalla tasolla kuin viimeksi.
Olisikohan vain pitänyt herätellä juurta pidemmän ajan?
Tai olisiko vain pitänyt kohotella taikinaa pidemmän ajan?

?!?

Mistä tietää että juuri on hengissä ja tarpeeksi kuplivaista? Ei se viimeksikään plopsahdellut *plop plop*, vaan samalla tavalla pinnalla näkyi muutamia ilmakuplia, jotka saattoivat yhtälailla olla peräisin silloin tällöin tapahtuneesta vellin sekoittamisesta?

Uusintayritys siis! Laiton nyt epäonnistumisesta enempiä lannistumatta kolmannen kerran limppua tulemaan. Sulatin juuren (oli se sitten taikinajuuri tai vain hengetön jauhovelliseos...). Lisäsin lämmintä vettä ja himpun ruisjauhoja ja sekoittelin. Vuorokauden päästä vaihdoin mönjän muovikiposta lasikippoon (eräässä ohjeistuksessa kiellettiin ehdottomasti käyttämästä muoviastiaa..)




...ja iskin lasikipon muovikippoon lämpimään veteen lämmittelemään.. Jospa vellillä onkin vilu eikä siksi jaksa kuplia? Meillä on täällä sisällä yhä edelleen vähän viileä, kun ei olla saatu kaikkia pattereita vielä toimimaan ihan kunnolla... Hrrr..













Joka päivä hulautin vähän kuumaa vettä ja himpun jauhoja lölleröön sekaan ja sekoittelin, ja ahkerasti vaihtelin lämpöhauteen vettä kuumempaan versioon. Hoivasin tätä velliä kuin mitäkin lemmikkiä! :)


 Kuudentena päivänä ei ollut enää epäilyllä sijaakaan että oliko se kuplinut vai ei, totta tosiaan oli, ja sen kyllä huomasi. Niinpä vaihdoin juuren taas muovikippoon ja lisäsin jauhoja, että taikinasta tuli sellaista just ja just puukauhalla sekoitettavaa. Ja unohdin suolan. Sekin vielä, aaarghh!

Halusin laittaa taikinan johonkin vedottomaan paikkaan kohoamaan, enpä sitten muutakaan paikkaa keksinyt kuin uunin. Vähän teki mieli väntää vielä uuniin pikkuisen lämpöä, mutta joku varoituskello pään sisällä osasi varoittaa, että siitä ei välttämättä hyvä heilu jos niin teen..... ;)



Annoin taikinan kohota ihan seuraavaan päivään asti, ja tällä kertaa se olikin ihan oikeasti kohonnut!! Tossa kuvassa ei välttämättä nin selkeästi näy, mutta koholla oli. Ja eikun limpuksi ja uuniin. Suolaakin sain lisättyä taikinaan vielä  tässä vaiheessa.

Hyvä limppu tuli. Kuvia ei kylläkään ole, eikä tule kun leipä on jo poispopsittu. 

Nam! :)



Sitten vielä yksi älyttömyys tähän loppuun. Eikä liity kahvinjuontiin, vaan yllätys yllätys: ruisleivän paistamiseen! Kuvaaja uuniin säädetystä lämpötilasta... Hah hah!
Alussa uuni ihan täysillä 275*C, vähän väliä lasketaan lämpötilaa ja tunnin kuluttua lämpöä enää 180*C. Onpa hyvä että tuli tuollainen kuvaaja piirrettyä, on niin kovin tarpeellinen... ;) Hah hah!!