Virkattu pääkallohuivi

Kaveri laittoi mulle Facebookissa kuvan virkatusta pääkallohuivista ja pyysi tekemään hänelle sellaisen jos ylimääräistä aikaa sattuisi löytymään. Jengi ilmeisesti oletti että ylimääräistä aikaa löytyy ylenmäärin, sillä muutama muukin tilaili sitten sellaisen.... 

Linkki huivin tosi selkeään kuvalliseen ohjeeseen onpi tässä:

http://kungenomajkis.blogspot.fi/2013/04/virkad-doskallesjal-med-monster.html

Lankaostoksillekaan en joutanut lähteä kun piti jo aloittaa, 

hyvä että kaapeista löytyy kaikenlaisia lankoja. Aina :)

Homma sujui ohjeista silmukka silmukalta tankaten. Ohje ruotsinkielinen, ihanan seksikästä lukea sitä täällä riikinruotsiksi ääneen ;) (mulla on aina tapana lukea virkkausohjeita ääneen..?)

Aika pian ohjetta ja kuvia tuijottaessa aukeni silmukoiden nimille suomennoksetkin. Luftmaskar? Ilmamatoja? Tai ehkä kuitenkin ketjusilmukoita!

Käytössäni oli violettia ja mustaa akryylilankaa, virkkailin nro 5 koukulla. 

Eteni suht vauhdikasta tahtia kunnes....

Huivin tekeminen joutui jäähylle kun muutaman kuvion jälkeen havaitsin jonkun olevan erittäin vialla, eikä väsyneet silmäni kyenneet näkemään virhettä. Aloitin mustan huivin ja jätin violetin lepäämään. 

Jossain vaiheessa aloin vihdoinkin ihan hiffata tän kuvion juonen, yhtäkkiä ei enää tarvinnutkaan tyhmänä tuijottaa ohjeen kuvia. Ja siinä vaiheessa violetin huivin erhekin löytyi aika äkkiä! 

Onneks ei tarvinnut purkaa kovin paljoa....Eipä. Argh!

Violetti huivi koki toisenkin kolauksen kun kävin ostamassa kesken loppunutta lankaa lisää. Oli vähän eriväristä violettia. Että toi ensimmäinen kokeilu jäi sitten ensimmäiseksi kokeiluksi. Harjoituskappale.

Keskellä violetti huivin alku,
vasemmalla ylhäällä "samanvärinen" huivi. Tooosi läheltä liippaa...

Tein mustan huivin myös Florica-villalangasta nro 4 koukulla. 

Kylläpä sai pääkalloilla hurjasti paljon enemmän samankokoisen tuotoksen saavuttamiseksi 

verrattuna tuohon akryyliseen, 21 kpl vs 36 kpl kalloloita.

Yksi frendi päätti olla erilainen nuori ja halusi huivinsa tuubimuotoisena. Selevä. Koska en ole mikään luonnonlahjakkuus jouduin muutamia hetkiä pohtimaan mistä kohtaa kapinoin kolmiota synnyttävää ohjetta vastaan. Näemmä päädyin toimiviin ratkaisuihin, jee!

Tasaisin väliajoin löytyi edellisiltä riveiltä kahden ketjusilmukan sijasta kuusi ketjusilmukkaa tai kuuden sijasta kaksi tai jotain vastaavaa yhtä miellyttävää, että noita purkuhommia on taatusti tullut tehtyä ainakin yhden kokonaisen huivin verran. On käynyt koukku niin kuumana, että se ihan taipui....

Tai sitten mä vain istuin sen päälle ;)

Alkoi ton viimeisen huivin kohdalla tulla pääkallot jo korvista, 

mutta nyt oikeastaan tekisi mieli aloittaa vielä yksi..... Ehkäpä ihan itsellenikin, hmm?

Kynnysmatto / kuramatto trikookuteesta

Joskus ajat sitten tilasin luonnonvalkoista ja harmaata trikookudetta aimo kasat. 

Kauhistuin kun läjät eivät  keriytyneet ihan ittekseen ja noin vain, siinähän joutui ihan tosissaan painamaan duunia ennen kuin kerät olivat syntyneet... 

Huh! 

Muutaman tv-sarjan ehti solmuja aukoessa tuijotella.

Virkkasin kaksi erittäin yksinkertaista mattoa, kynnysmatoiksi. Ovat käytossä osottautuneet oikein toimiviksi. Jotakin pylväitä tms virkkailin niihin, on sen verran muotoa ja rakoja noissa että hyvin pyyhkiytyvät kengänpohjat ja hiekkaa jää valtavat kasat mattoon. Ja trikoo imasee kosteuden tehokkaasti.




Ja matto on sen verran pieni että sen pystyy koneessakin pyöräyttämään puhtaaksi. Oikein pätevä.

Sen sijaan ei niin pätevä lienee se emäntä, joka virkkaa eteisen mattoon valkoista...

Ei pysy niin kovin valkoisena niin kovin kauan...

(toki koneeseen tuonkin saa tungettua..)

Inkiväärinen raparperimehu

Sain tällaisen reseptin raparperimehuun, jossa liemessä oli inkivääriä mukana, ja piti sitten kokeilla!

Ainekset:

1-2 l raparperin paloja

pieni inkiväärin pala

1,5-2 l vettä

sokeria sopivasti

Toteutus:

Keitä raparperia ja inkivääriä kattilassa jonkun aikaa ja jätä hautumaan yön yli. Seuraavana päivänä  siivilöi toiseen kattilaan. Lisää sokeria maun mukaan, kiehauta että sokeri sulaa, jäähdytä ja pullota. Nauti mineraaliveden kanssa tai tee vaikka boolia!

 

Aikas reippahasti laittelin tuota inkivääriä.

 

Laitoin sokeria vain yhden desilitran. Olis ehkä voinut olla vähän enemmänkin.

Maku nimittäin oli tosi fresh :)

 Juoman väri on hempeän vaaleanpunertava.

Ja taas vaihteeksi nämä Kotisima-pullot käytössä.

Simailua!

Fariinisokeripussin kyljessä löytyy siman ohje. 

Aineksia tarvitaan:

4l vettä

250 g fariinisokeria

250 g taloussokeria

1-2 sitruunan mehu

1/5 tl tuorehiivaa (herneen kokoinen pala)

rusinoita

Tein kylläkin 1,5-kertaisena tän annoksen, kun tuntui tuo 4 litraa niin vähältä. Ja 8 litraa sitten taas vähän liioittelulta, ainakin jos yksinäni saan koko satsin kitata :)

Hiivaa piti sitten laittaa pavun kokoinen pallero tähän isompaan satsiin.

 

Viime vuonna säilytin kaikki tyhjät simapullot, päätin että seuraavana vuonna täyttäisin ne ihan omilla keitoksilla! Tätäkin simantekoa oli suunniteltu taas jo vaikka kuinka monena vuonna....

Ja eilen jo aloitin ton jääkaapilla ravaamisen, sima vaan on niin hyvää..... Oiskohan sitä enää huomenna Wappupäivänä pisaraakaan jäljellä....?

Yllätysten silakkapihvit

Kaveri ylisti silakkapihvien hyvyyttä, väitti niiden maistuvan jopa lapsille, 

enkä uskonut sanaakaan tästä jorinasta. 

Päivänä eräänä päätin olla rohkea ja kokeilin kyseistä ruokalajia. 

Ja jumankekka, sehän oli hyvää! :)

Kalatiskin henkilöltä saa onneksi ostaa ihan valmiiksi perattuja silakkafileitä, luulen että oon niin nössö että jäisi tää ruoka laittamatta jos pitäis päitä ja muita irrotella.....

Fileet nahkapuoli alaspäin lautaselle, 

tilliä ja suolaa & pippuria pintaan ja toinen file nahkapuoli ylöspäin siihen päälle.

Sitten pieni pyöräytys ruisjauhossa ja pihvit pannulle paistumaan. 

Käytin öljyä ja voita paistamiseen, mutta kai tuo hoituis pelkällä öljylläkin?

Muussissa perunaa ja tietysti loraus kuohukermaa :)

Tässä pitäisi vielä olla ääniefektein varusteltu kuva palovaroittimesta. 

Meidän liesituuletin on mallia olematon ja muutama pihvi otti vähän enemmän väriä pintaan...

Mutta hyvin maistui, jopa tälle pienimmälle töyhtiäiselle!

 Kaveri ei siis pulissut omiaan ;) 

Vaahtokarkkeja

Valmistin ex-vauvelin, nyk taaperon synttärijuhliin vaahtokarkkeja! 

"Miksi?" kysyi eräskin vieraistamme.. :) Nooh ihan huvin vuoksi varmaankin...

Tavalliseen tapaani luin useampaa ohjetta ja noudatin yhtäaikaa ja vuorotellen vähän jokaista,  eli sain taas pääni niin pyörälle että en ole lainkaan varma mitä tein ja missä järjestyksessä. Mutta siitä olen varma että seuraavalla kerralla teen ainakin jotain toisin.

Ainekset:

7 kpl liivatetta

2 dl vettä

5 dl sokeria

0,5 dl - 1 dl vaaleaa siirappia

2 valkuaista

1 kpl vaniljatanko

ripaus suolaa

tomusokeria

Liivatteet ja 1 dl vettä kippoon lillumaan.

Kattilaan 1 dl vettä, sokeri, vaalea siirappi ja suola sekä halkaistu vaniljatanko.

Keittelyä noin 12 minuuttia ja tanko pois.

Kattilasta seos monitoimikoneeseen ja liivatekiposta kamat myös koneeseen.

Vatkaamista noin 10 min.

Valkuaisvaahtoa bamixilla.

Valkuaisvaahto koneeseen myös ja vähän sekoitusta.

Sitten tämä äärimmäisen tahmainen möhnä kaadettiin levyiksi laakeille lautasille 

ja laitettiin jääkaappiin jähmettymään.

Tarkoitukseni oli näistä ohuista levyistä pilkkoa palasia ja pyöritellä palleroiksi, mutta en ole ihan varma missä vaiheessa sellainen olisi pitänyt suorittaa ja pyörittelyt jäivät tekemättä. Niinpä olisikin ollut vetreämpää jos levy olisi ollut korkeampi eli kaikki massa olisi ollut samassa astiassa 

ja olisi saanut vähän kookkaampia paloja leikeltyä.

Valion ohjeessa käskettin voitelemaan vuoka öljyllä ja sokeroimaan tomusokerilla. 

Näin tein, enkä kyllä tee seuraavalla kerralla, sillä vaahtokarkkilevyn pohjaan syntyi sellainen kova koppura kerros öljystä ja sokerista. 

Seuraavalla kerralla kaadan seoksen leivinpaperin päälle vuokaan.

Harmi ettei tästä levyjen irroittamisesta ja leikkelystä ole valokuvia olemassa, 

sillä se oli jotenkin epätoivoisen jännittävä vaihe tässä projektissa. 

Vaiheeseen liittyi mm. öljysokerikoppuran irtirapsuttelua ja tomusokerissa pyörittelyä.

 Kyllä sokeri pöllysi!

Valmiit vaahtokarkit näyttivät erehdyttävästi fetajuuston palasilta, aika pientä silppua nimittäin tuli leikeltyä niistä... Tässä lasipurkissa komeilevat synttärijuhlien jälkeiseen päivään selvinneet aavistuksen isompikokoiset yksilöt...