Melkein pakkolomaa ja pihalaattoja kasvimaalle

Meinasi tulla pakkolomaa sukan kutomisesta kun mökille saavuttuamme huomasin kudinpussini jääneen kotiin... Kaikki harkiten pakatut sukkapuikot ja langat nätissä järjestyksessä muovipussissa olohuoneessa. Odottamassa pääsyä laukkuun. Ja sinne jäivät odottamaan. Aaargh!!

Veneretki lähikylään osoittautui hedelmällisemmäksi kuin olisin villeimmissä unelmissakaan uskaltanut unelmoida.... Piskuisessa kyläkaupassa oli kuin olikin sukkapuikkoja ja 7 Veljestä -lankaa myytävänä! Aaah onnea!

Taapero veti zetaa veneen pohjalla.. Zzzz zzz..

Kotiin tullessamme löydettiin lisää hyviä yllätyksiä. Lähtiessämme olin Teiniä pyytänyt irroittamaan parit pihalaatat lähestyvän remppa remppasen tieltä. Vähän niin kuin vitsinä heitin tämän pyynnön.. mutta kas, oli kuin olikin kaverinsa kanssa repinyt ne laatat irti! Hei kiitti hei!!!

























Sitten olenkin roudaillut noita miljuuna kiloa painavia pihalaattoja kasvimaalle päin. Kasvimaan reunuksena oli tähän asti ollut vain laudanpätkät ympärillä. Nyt heittelin laattoja ympärille ja nostin laudat pystypäin reunukseksi. Josko nyt pysyisi kasvualusta reunuksillakin mukavammin.

Ja tuohon viereen sitten lisää samanlaisia pikku kasvimaita, niin että käytävä muodostuu kahden laatan levyiseksi. Ilmestynevät tuohon ihan.. heti.. kohta.. jossain vaiheessa.. heti kun ehtii / jaksaa / kerkee.... 

"Punainen tupa ja perunamaa"

Tämä elämäni ensimmäinen kasvimaa (juttua perustamisesta siis täällä) on kuin onkin tuottanut tulosta, ainakin muutaman perunan verran. En nykinyt kuin kaksi kukkivaa perunan vartta irti, reunimmaisessa ei tainnut pottuloita löytyä mutta toisessa kyllä oli satoa!











Toivottavasti loppuosiokin naurettavan minimaalisesta perunamaastani on täynnänsä herkkuaarteita! Toiveikkaana jätän heidät vielä kasvamaan kokoa. (Kasvaisipa se kasvimaakin kokoa ihan issekseen...)

Perunankukkaa

Ylpeä perunannostaja

Pottuloi 

 Ei tästä nyt ehkä vielä lounasta ihan koko perheelle tehdä.. :)

Kasvimaata ja nimikylttejä

Sain anopilta pienen säkin siemenperunoita, niinpä piti sitten perustaa kasvimaa. Tuollaisen 1m x 2m alueen mylläsin, myöhemmin vois mylläillä siihen lähistölle lisää moisia alueita. 

Nurmituppeiden ravistelu mullasta oli tosi lystikkään tomuisaa puuhaa.. Heittelin ne ja rikkisten juuret jätesäkkeihin lepäämään, ja nyt ihmettelen saisikohan ne rikkikset noissa säkeissä auringossa tarpeeksi kuumuutta kuollakseen, että voiskos noi joskus ihan kompostiin työntää vai mitä niille pitäis tehdä?

Sitten kärräsin kompostimultaa pikku palstalleni ja kalkkiakin heittelin. Toivottavasti ei tullut liikaa kompostia eli kompostiövereitä!

Nimikylteiksi askartelin tällaisia grillitikun puolikkaista ja kahvipaketin liuskasta. Huono tussi vähän haittasi toimintaa (elämän suurimpia mysteereitä miksi mustat tussit ovat AINA huonoja?!).

Siinä ne sitten ovat: porkkanat, perunat, tillit ja persiljat. Ja salaattia kans. Saa nähdä kuka kasvaa ja kuka ei. 

Jännityksellä odotan ensimmäistä oman kasvimaan satoa. 

Miks ei ne jo kasva?!