Ruisleipää!

Vuosittaisen vanhenemisen vuoksi  tai jostain muusta tuntemattomasta syystä iski suunnaton halu leipoa leipää itse. Eikä mitä tahansa sämpylöitä, vaan kunnon ruisleipää! Ihmetystä tähän haluun herätti myös se tosiseikka, etten ole niinkään mitään leipovaa sortttia koskaan ollut.

Eikun nettiä selailemaan vaan! Ohjeita löytyi monenmoisia. Taikinajuuren tekemiseenkin toki löytyi ohjeet, mutta peruslaiskamatoisena kävin paikallisesta leipomosta kysäisemässä valmista taikinajuuriklönttiä. 

Taikinajuuriklöntti ämpärin pohjalla

Ja sellaisen sain haltuuni. Voin sitten jossain myöhemmässä elämänvaiheessa kokeilla ihan itse kasvatella juurta..

Lueskelin siis monenmoisia ohjeita, ja noudatin monen ohjeen yhdistelmää..

Lisäsin taikinajuureen noin 8 dl haaleaa vettä. Rutistelin klöntin velliksi veden kanssa ja lisäilin jonkin verran ruisjauhoja seokseen. 

 Sitten jätin vellin liinalla peitettynä odottelemaan tulevaisuutta. Tässä vaiheessa en vielä ollut ihan päättänyt annanko raskin (onko tämän löllerön nimi raski vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?) lillua vain seuraavaan päivään vai ihan ylihuomiseen asti.

 Ylihuomisen menot ratkaisivat sen, että löllerö pääsi käsittelyyn jo heti seuraavana päivänä (joo oikea superleipuri oon...)

Otin juurta pakastettavaksi talteen seuraavaa leipomuskertaa varten. 

 Ja sitten aloin lisäillä ruisjauhoja. Kaikkineen jauhoja tuli lisäiltyä melkein kilon verran. Suolaakin humpsautin, noin ruokalusikallisen verran. Sekoittelin taikinaa vain puulastalla, näytti niin tymäkältä tavaralta etten viitsinyt kättäni sinne työntää (superleipuri taas..)

 Lisäiltyäni jauhoja ja sekoiteltuani taikinaa aikani jätin pöntön seisomaan pariksi tunniksi liinalla peitettynä.

 Parin tunnin päästä lapioin taikinan leivinpaperille ja jauhokäsillä taputtelin sen limpun muotoon.

 Ja taas sai limpunaihio lepäillä liinan alla, tällä kertaa tunnin verran.

 

 Uunin lämpötilan väänsin ihan täysille eli 275*C:seen ja säädin pienemmälle 10 - 15 min välein leipää paistaessani, kaikkiaan laskin lämpötilan 180*C:seen ja paistelin noin tunnin ajan. 

 

 

Uunista tulleen leivän käärin keittiöliinoihin ja annoin nukkua yöunet aamun asti. Ja aamulla totesin jälleen kerran vihaavani leivän leikkaamista. Minä en osaa leikata leipää..!!

Mutta leivän osasin tehdä! Oli herkullista! Työpaikallakin pääsin todistamaan työkaverille leivän paistamisen onnistuvan myös sähköuunissa, tiukka väittämä edellisenä päivänä väitti homman onnistuvan vain ja ainoastaan leivinuunissa.

Ja nyt on sitten ehkä pakko ostaa viipalointimasiina...

ja taikinatiinu... ;) !