(Tai kuninkaallisen päivän kunniaksi Kate&William-kukkapenkki, hä häh..)
Tämän aidan vierellä olisi metritolkulla tilaa kukkapenkille. Olen joskus putsannut siitä maata
pienen pieneltä matkalta suuren suurella vaivalla...
Kitkenyt, riipinyt ja raapinut rikkaruohoja pois vain sillä seurauksella, että paikka on taas kukkinut kaikkea moskaa heti kun olen selkäni kääntänyt.
Päätin kokeilla katteiden käytön ihanuutta tässä penkissä. Aloitin homman reunuskivien viskelyllä. Seuraavaksi vähän siivin kuivuneita heiniä silpuksi penkkiin.
Viskelin kompostimultaa päälle. Tarkoitus oli nakkailla sinne vielä kaikennäköistä kateainetta ja ehkä vähän riipiä rikkiksiä matalaksi. Ja alkaa istutushommiin ensi vuonna. Tai sitä seuraavana. Mihin mennessä maa on muuttunut koppuraisesta kivikovasta savimaasta ihanan mouhevaksi (mouheva? muheva?) kasvualustaksi, jossa kukkasen on ilo kasvaa. Hah hah! :)
Innostuin, heittelin sinne myös käpyjä, sekä havunneulas&kuivalehti -höystöä.
Eikös se ole sitten ikään kuin pintakompostointia?
Voisin aavistella, että homma tulee menemään ihan syteen, mutta ei sen niin väliä, voihan tää vaikka toimiakin :) Tavoitteena on kuitenkin vain ihan vaatimattomasti täydellisen ihana kasvualusta kasveille, sellainen joka on miltei rikkaruohoton. Tai ainakin rikkikset saisivat olla helposti pois nyhdettävissä. En vaadi paljoa!
Selailin sitä Ruth Stoutin kateviljely -kirjaa ja Ruth siellä toppuutteli, että tuloksia kannattaa odottaa vasta kolmen vuoden kuluttua aloittamisesta. Että jos mä sitten kesällä 2014 laitan jatko-osaa tähän postaukseen, elikäs palataan pian..! ;)
