Villasukkaa, virheitä ja Cillian Murphyn silmät

Aloin viime viikolla neuloa sukkaa 7 veljestä Raita -langasta, ja Teini totesi langan olevan tosi kivan näköistä. Siitäpä keksin lahjoittaa sukat Teinille synttärilahjaksi, tai itseasiassa lähinnä varsinaisen lahjan kääreeksi.


Perjantai-iltana aktiivisimman neulomisen käynnissä ollessa tuli TV1:ltä leffa Aamiainen Plutolla. Ihan hassu leffa, tavallisesta kaavasta aika kaukana ja siksipä niin miellyttikin.

Mutta sukan kutominen ja Cillian Murphyn silmien tuijottaminen samanaikaisesti johti kyllä siihen, että ei voi kuin ihmetellä kuinka monta virhettä yhteen sukkaan mahtuu?!

Toi meikki tosin aavistuksen laski sitä silmien tenhoa.. :)

kuvat kopioitu täältä ja täältä

Nooh, nämä näyttävät kuitenkin villasukilta..

Lämpöä maasta eli maalämpöä

Päätettiin vaihtaa talon lämmitysjärjestelmä öljylämmityksestä maalämpöön. Tammikuussa tehtiin sopimus ja huhtikuussa alkoi tapahtua.

Eräänä huhtikuisena päivänä tällainen pieni auto kurvasi pihaan.

Porakaivon paikka oli katsottu ja merkitty jo aiemmin.

Pikkumasiinalla tossa sitten porattiin, Taaperon kanssa ihmeteltiin tätä räimettä.

Välillä ihan vain ikkunasta.

Homma jatkui vielä seuraavana päivänä.

Kahvitarjoilua kompostilla.

Ja sieltäkö se lämpö sitten tulee?

Sitten tulivat tyypit kaivelemaan ja vetelemään piuhoja.

"Öljykattila pihalle, maalämpö tilalle!"

Kaikennäköistä pömpeliä tilalle.

Öljyt säiliöistä imutukseen ja kuljetukseen.

Sähkömieskin kävi vetelemässä piuhaa.

Haasteellisinta koko hommassa taisi olla öljysäiliöiden saaminen ulos kellarista! Vaikutti siltä kuin talo olisi rakennettu säiliöiden ympärille, eivät nimittäin halunneet millään mahtua ulos!

Apuvoima saapui iltasella pelastamaan tilanteen.

Ja ensi talvena sitten nähdään jäädytäänkö me tänne vai pitääkö Äiti Maa meidät lämpiminä.. !

Pieniä suuria elämän helpottajia

Tässäpä muutamia pieniä asioita, 

jotka ovat nousseet miltei korvaamattomaan arvoon arkisessa elossamme:

Silikoninen läpyskä purkkien avaamiseen. 

Saa sillä muitakin kuin mustikkapurkkeja auki. Tällaiselle kuivakädelle korvaamaton.

Supi sukkapidike. Vähentää parittomien sukkien esiintymää. Sukat supitetaan jo pyykkikoriin mennessä, pyörivät koneessa pareittain, ja narulle kuivumaan ripustetaan pidikkeessä olevasta pienestä koukusta. Ei tarvitse kaappiin laitettaessa miettiä kuka on kenenkin pari. 

Mielestäni yksi vuosisadan parhaista keksinnöistä!

Suodatinpussiteline. Ei nyt ehkä tajunnanräjäyttävää neroutta, mutta tällaisen kahvihiiren käytännön elämää helpottaa kovin. On pussit aina käden ulottuvilla!

Leivänpaahdinpihdit. Nää saattavat pelastaa henkiä. Saattaa jäädä katastrofi väliin kun ei tarvitsekaan tunkea haarukkaa leivänpaahtimeen.

Johtokouru. Imuroidessa tää on kivempi tönittävä villakoirien seassa kuin kymmentä irrallista piuhaa.

Tuubipuristin. Metallisille ja muovisille omanlaisensa.

Aah... Tarvitseeko muuta sanoa?

Ja vielä apureista parhain. Ja epäilemättä tehokkain ;)

Minne katosi kirsikkapuu?

Istutettiin kaksi puuta kaksi vuotta sitten: Yksi kirsikkapuu ja yksi luumupuu.

En koskaan oppinut muistamaan kumpi on kumpi, joutui lunttaamaan lapusta: "Tää on luumu eli toi toinen on kirsikka".

Viime syksynä jouduttiin ikäväksemme toteamaan, että se toinen puu taitaapi olla vallan kuollut, ja todellakin, ei ole tänä keväänä tapahtunut mitään eloa siinä puussa. No kumpis se oli, luumu vai kirsikka? Luumu. Aha.

Tota...Ööö.. Tää toinenkin on luumu... Häh? 

Kaupassa niistä toinen oli vielä kirsikka?!

Eikä mennyt kuin kaksi vuotta aikaa huomata tämä.

Ehkä ihan hyvä että tää toinen kuoli niin päästään ihan oikeasti istuttamaan se kirsikka.... :)

Mutta kuka vaihtoi ostoskärryn sisällön?

Voi pyhä Sylvia -eikun Salvia

Ihastuin salvian kauneuteen ja laitoin sitä 3 kpl:tta kasvamaan viime kesänä. Pikkuisen on sekava tämä salvia-homma minulle, että kuka heistä on kukakin, on maustetta ja päihdettä ja kukkasta, muistan kovasti googletelleeni ja etsineeni ymmärrystä. En haluaisi lähteä laittomille poluille kukkelströmejä kasvatellessani ;)

Kumpikin noista ostamistani näyttäis olevan lehtosalviaa, mutta toinen on Mainacht ja toinen Ostfriesland. Ja jompaa kumpaa oli sitten kaksi kpl:tta.

Piti olla monivuotisia nämä, mutta mitään ei alkanut näkyä kun muu puutarha heräsi jo eloon. Luulin jo kaikkien kuolleen, kunnes nyt vihdoinkin kahden risukasan kohdalla näkyy vihreää!

 Nyt sitten vanhojen valokuvien perusteella on selvitettävä onko minulla hengissä kaksi samaa vai kaksi eri tyyppiä!

Mainachteja näyttäisi lippulappujen perusteella olevan kaksi.

Tästä viime kesäisestä kuvasta näkee, että tuo vasemmalla näkyvä on se yksinäinen susi ja oikealla ja takana näkymättömissä siis Mainachtit. Jotka siis ovat hengissä.

Ja tuo Ostfriesland oli sitten se mun suosikkini (rauha hänen sielulleen), on niin sellainen kompakti eikä noin harottavainen kuin tuo toinen... Noooh, oon ihan tyytyväinen, että edes jotain on hengissä.. Mutta saiskohan tuota joskus ihan hengissä yöpymään eikun talvehtimaan..? :)

Tässä vielä maailman kaunein vesiastia, tosi vanha puutynnyri. Näitä haluaisin lisää, että vois kaikki muovitynnyrit piilottaa jonnekin tosi pois silmäin näkyviltä..

No sitten vaan lisää salvioita shoppailemaan. Vois vaikka sitä syötävääkin versiota laittaa tulemaan (vai joko on myöhäistä, ehkä siemenistä ei enää ehdi..?).
Joskus mulla on sitä ollutkin, muistaakseni toimi lihaliemen korvikkeena? Vaihtoehto E621:lle? ;)