Sinipunaista pihalle

Aika tällaista sinipunaista tuli hommattua pihalle. 

Suapahan nähdä mitkä näistä jaksavat jatkaa elämäänsä vielä ensi vuoden puolella.

Salviat ovat ehkä vähän vieneet mun sydämen....

Ja jännittävää nähdä mistä niitä kukkasia nousee, jos nousee. 

Mähän en enää tietenkään muista minne kaikkialle sipuleita piilottelin.... ;)

Ei omenatyrnihilloa. Ikinä?

Ilmeisesti ei tarvitse ikimaailmassa tehdä tyrniomenahilloa?

Viime vuonna omenat näyttivät tältä:

kun taas tyrnipensaassa oli satoa enemmän kuin sormet kestivät kerätä.

Tänä vuonna tilanne oli vähän toisin päin: omenasato oli ihana ja syötävä,
tyrni taasen tuotti 4 (neljä!) kappaletta marjoja.

Että silleen. Omenasadon syötävyyteen saaattoi vaikuttaa se, että alkukesästä tajusin jotkut ötökät (kirvat?) häätää siitä kylvettämällä (tai lähinnä suihkuttamalla) mäntysuopaliuoksella.

Mutta onko tyrnillä tapana pitää jotain lepovuosia?
Pensaan kokoa on näyttänyt tänä vuonna kasvattaneen, että ei se nyt ihan levossa ole ollut...

Ja ensimmäistä kertaa muistin / jaksoin / tajusin talvehdittaa jotain kellarissa, ja homma toimi!

Alkuun pelargoniat näyttivät vähän epätoivoisilta, mutta kyllä se siitä iloksi muuttui! Olivat ehkä kellarissa vähän liian pitkään kun olivat jo kasvattaneet sellaiset piiiiitkät hontelot varret, jotka kyllä surkastuivat. Olisko noita vanhoja varsia pitänyt leikata jossain vaiheessa??!

Nyt ei tartte sitten enää ostaa uusia pelargonioita joka kesä, kun osaan hienosti syksyllä kantaa ruukut kellariin ja keväällä takaisin pihalle. Kuinka taidokasta! ;)

Luumupuun lunastamaton lupaus

Ehdin jo iloita tämän vuotisesta valtaisasta luumusadosta. 

Viime vuonna sato jäi nollaan, pohdiskelin että varmaankin pölytys jäi tapahtumatta tai jotain muuta mystistä. Tänä vuonna havaitsin oksien miltei notkuvan pienistä luumuista, jee! :) 

Ilo oli ennen aikaista, viime tarkastelulla luumuja ei enää löytynytkään. Tai olihan siellä pari tällaista luumun näköistä ja sitten loput olivat tällaisia rusinatyyppisiä! Kappalemäärältään ei kuitenkaan läheskään niin monta mitä niitä alkuja oli silloin aiemmin! 

Häh?!

Hei luumupuu, mitä on tapahtunut??!

Tyrnihilloa sormet verillä

Tyrnipensas tuotti ensimmäistä kertaa satoa. Tai no, olihan siinä pensaassa viime vuonna yksi marja.. ja sato se on pienikin sato! Toisessa puskassa ei ollut marjan marjaa, oletan sen olevan se miespuolinen pensas, sillä lienee ihan muut tehtävät kuin marjojen kantaminen.

Kuva pensaasta on otettu jo aiemmin kesällä, marjat olivat nyt huomattavasti paljon oranssimpia. Minulle oli kyllä vähän epäselvää se, että missä elämän vaiheessa ne marjat olisi parasta poimia, en ole tähän tyrniin tutustunut aiemmin kuin sen yhden marjan verran..

  

Päätin että nyt oli sopiva hetki. Ja eikun keräämään. Ja kohta olikin sormet jo verillä!

Olipa ilkeämielisiä piikkejä puska täynnä!

Sain huimat 320 g tyrnimarjaa haltuuni, niinpä keittelin heidät vesitilkan ja 160 g hillosokerin kanssa.

Surruuttelin sauvasekottimella ja keittelin jonkin aikaa ja sitten pullautin hillot kaikkine kuorineen ja siemenineen keitettyihin lasipurkkeihin. Olis tuon mössön varmasti voinut siivilöidäkin, mutta ajattelin nautiskella sen kaikkine kuituneen..

Ja nyt meillä on kaksi purkkia (ihan tajuton varasto..) itsetehtyä tyrnihilloa. 

Aivan mielettömän hyvää ainakin naturellijogurtin kanssa! 

Vähän tätä ruskeahkoa väriä ihmettelin, kuvittelin siitä tulevan oranssimpaa.. 

Mutta ehkä sen voi sitten syödä silmät kiinni jos kovasti häiritsee.. ;)

Kuka asuu omenapuussa eli mikä omppuja vaivaa?

Herkulliset oli lupaukset tässä puussa, mutta nämä omput ovatkin suurin osa tällaisia riivattuja. 

Ääh!!

Mikä näitä vaivaa? Mato Matala? Toukka Touhukas?

Ei mikään nam nam

Mikä avuksi? Puun pesu mäntysuovalla?

Sinänsä positiivista että omenia syntyi tänä vuonna miljuunasti enemmän kuin viime vuonna,

 jolloin niitä oli peräti kolme kappaletta.. ;) 

"Punainen tupa ja perunamaa"

Tämä elämäni ensimmäinen kasvimaa (juttua perustamisesta siis täällä) on kuin onkin tuottanut tulosta, ainakin muutaman perunan verran. En nykinyt kuin kaksi kukkivaa perunan vartta irti, reunimmaisessa ei tainnut pottuloita löytyä mutta toisessa kyllä oli satoa!











Toivottavasti loppuosiokin naurettavan minimaalisesta perunamaastani on täynnänsä herkkuaarteita! Toiveikkaana jätän heidät vielä kasvamaan kokoa. (Kasvaisipa se kasvimaakin kokoa ihan issekseen...)

Perunankukkaa

Ylpeä perunannostaja

Pottuloi 

 Ei tästä nyt ehkä vielä lounasta ihan koko perheelle tehdä.. :)

Saunapuita olemattomaan saunaamme

Saunan rakentaminenhan kannattaa aloittaa polttopuiden hommaamisella, luonnollisesti! 

Tosta päätettiin toi isoin puu kaataa pois, 

kun tulevaisuudessa just tuosta tarttis autolla päästä ajelemaan.

Ihan ei omin voimin lähdetty yrittämään... metsuri paikalle siis!

Naps - latva läks!

Puu kaatuu!

Ai montaks vuotta vanha?

Pihalle ilmestyi aikamoinen metsäryteikkö.

 

On sillä kokoa. Tai sit mä oon tosi pieni....jeah ;)

Klapikone on muuten elämäni uusin rakkaus!

Tein tällaisen kannettavan halon. Tosi kätevä!

Ei mennyt niinkuin Strömsössä. Romahdus I.

Romahdus II:n jälkeen laitettiin halot taaperoturvallisemmin kahteen riviin. 

Kannon tuhoksi tilattiin jyrsijä paikalle. Pari muuta kantoa sai samalla kyytiä. Niistä jäi vain kasa silppua muistoksi!

Oksat silputtiin. On sit joku parikymmentä noita silppusäkkejä. Ajattelin kompostiin työntää sitä kuivikkeeksi ja käyttää katteena. Onpa onni että just aloitin tämän kateviljelyn täällä, ei tule katemateriaalista heti puutetta.... ;) Ja sitten vielä olis pari oksankäkkänää vaikka grillipuiksi.

Jätettiin pienet pöllit pieneksi pöytäryhmäksi. Vähän niitä joutuu ehkä hiomaan, jotta ei tikku pistä pylleröä.

Ja heti aloin liioitella ton katteen kanssa.

Kissakin ihmetteli miksi olen tyrnit yrittänyt hukuttaa?! 

Pitikö se tulevaisuuden autokatos sitten sijoittaa just tuon puun tielle? Nooh... vaihtoehtoisen paikan tieltä olisi pitänyt kaataa ainakin viisi puuta, 

että joo, todellakin! ;)