Mustat pipot

Kaivoin kätköistäni Florica-lankaa (100 % villaa ja konepestävää).

Aikamoinen tonttuhattu

Tein pipon. Käytin 3,5 mm:n puikkoja. 120 silmukkaa ja sukkapuikoilla joustinneuletta 2o 2n ja sit jossain vaiheessa ihan vain sileää neuletta. Yhdenlaiset sädekavennukset ja pipo olikin valmis. 

Ensimmänen käyttöönottokokemus oli kuin hiusverkkoa olisi päässään pitänyt! Okei, ulkona oli miinusta ihan kunnolla, kyllä se pipo oikeasti vähän lämmittikin... mut ei kyl ollut pipo paksuimmasta päästä.

Alkoi kyteä ajatus että teenpäs toisen samankaltaisen, mutta vähän tiivimpänä ja ehkä vähän pitempää resoria saa olla ja pipo kokonaisuudessaan vähän lyhyempi.

Ja kas, kaveri halusi ostaa tän ensimmäisen version melkeinpä suoraan päästäni! Kuinka sopivaa!

Pipo numero 2 on tehty siis 3 mm:n puikoilla. Resoria on noin 10 cm ja noin 19 cm:n kohdalla alkaa kavennukset. Kavennuksia tein 10 silmukan välein eli kolme kavennusta joka puikolla. Ja välikerroksia kavennuskerrosten välissä oli vähänlaisesti (5, 4, 3, 3, 2, 2, 2 ja 1).

Ohuemmilla puikoilla

Paksummilla puikolla

No eihän näissä nyt Erkkikään huomaa mitään eroa.. menikö mulla kuvat sekaisin..?! ;)

Valmiudessa Joulukuuhun!

Jo Teinin ollessa pikku pallero oli tarkoituksenani väsätä lapselle joulukalenteri omin pikku kätösin. Toteutus hieman viivähti. Viime jouluna kalenterin tila oli yhä tällainen:

Tänä vuonna heräsin jo marraskuun puolella siihen todellisuuteen että se joulukuu tulee taas!

Juuttikangas esiin ja toimeksi siis!

Alunperin aikomuksena oli tuohon reunaan ommella punaista vinonauhaa. 

Mutta koska ompelukone oli jotenkin vaikeasti saavutettavissa eikä käsin ompelu kiehtonut vaihdoin ajatuksen kalalankareunukseen!

 Aina ensimmäiset senttimetrit tulee tosi epätasaisen rumalla käsialalla ennenkuin kädenjälki tasoittuu. Purkuun menivät ensimmäiset pistokset - luonnollisesti (aina on purettava jotain..)

Vetäisin vielä toisen kierroksen ja toivon että tuo riittää pysäyttämään 

juuttikankaan reunan purkautumisen.

Luukut ovat Seitsemää Veljestä ja luukkujen numeronnit on neulahuovutettu hahtuvalangalla.

Kalenteri pääsi siis ajoissa käyttövalmiuteen. YES!!

Valmishan se ei tietenkään ole, tonnehan on tietysti tulossa kaikenlaista jouluisaa asiaa vielä, 

en vain ole toteutuksesta vielä ihan varma.

Ehkä lapsenlapset viimeistään tulevat näkemään sen valmiin version..? ;)

Ja sitten tuolla on toi sammutuspeitto 

jos vaikka alkaa tunteet käydä liian kuumina kalenterin äärellä ;)

Kohta saattais tulla kiire..

... tämän joulukalenterin kanssa!

Vielä pari tooosi tehokasta päivää aikaa. 

Ai niin ja ne sisällötkin vielä!!!

Tilauspipo Teinille

Teini toi mulle kaksi kirppikseltä löydettyä kerää lankaa ja esitti tilauksen piposta. Ahah.

Oon kunnostautunut sukkien kanssa, mut pipotekeleet ovat tähän asti olleet aika mauttomia, 

ja taisin kyllä tälläkin kertaa pysyä samalla linjalla :)

Lanka on Novitan Tiina. Aika mukavan pehmoisen tuntuista on.

40% puuvilla 

40% akryyli 

20% villa 

Loin 88 silmukkaa ja tein joustinneuletta 2 oikein ja 2 nurin. Teini halusi pipostaan tosi pitkän. Meinasin alunperin neuloa joustinneuleena koko pipan, mutta kavennusten tekeminen joustinneuleeseen aiheutti harmaita hiuksia ja pipa uhkasi päässä ollessa näyttää lähinnä tältä:

 Hmmm...

Purin hetken matkaa (yleensä jokaikinen työ saa purkutuomion jossain vaiheessa, vähintään osittain) ja aloin toisella kerällä tehdä ihan uutta pipaa.

Että jos kuitenkin tuota joustinta laittaisi vain alkuun joitain senttimetrejä
ja sitten neuloisi ihan TASAISTA ja saisi ne sädekavennuksetkin tehtyä asiallisemmin.

Pipoon en saanut muita speksejä kuin että "iso että tukka mahtuu sinne" :)

Joustinneule-yritelmästä syntyi sitten kauluri ikään kuin ihan itsestään.

Taapero toimi mallina vasten tahtoaan... ja sen kyllä huomaa...

Virkatut korit eteiseen

Tuli noita maton alkuja tehtyä useampi kun mikään ei meinannut syystä tai toisesta kelvata, ja valmiiksi matoksi päätyi vain yksi. Kaksi muuta maton aloitusta virkkasin koreiksi. 

Ajatuksena oli, että päätyisivät eteiseen hattu/sukka/huivi-säilyttimiksi.

Ai miten silmää häiritseekin tuo toisen korin alareunassa oleva yksi valkoinen raita.
Yksi yksinäinen raita!
Vielä korin valmistuttuakin mietin että puran koko hökötyksen saadakseni sen valkoisen sieltä pois.
Ei siinä mitäään jos valkoisia raitoja olisi siellä täällä, mutta kun ei ole...

 Olisiko näistä kenties pitänyt tehdä vähän korkeampia?!
Ei nyt tullut tämän korkeampia kun kude loppui kesken, enkä noita samoja kuteita halua enempää tilata kun olivat niin kovin epätasalaatuisia ja yksivärisyys houkuttelee enemmän.

Kissa kävi testaamassa korin ominaisuudet.
(Nämä korit ovat siis valmistuneet jo ikuisuus sitten kun kissakin oli vielä olemassa, snif.)

Lelukorikäyttöön on näemmä päätynyt toinen noista. Toinen syö lapasia ja pipoja eteisessä.

Ja koreista puhuin yhä edelleen, en siis tarkoittanut kissaa ja taaperoa ;)

Sinipunaista pihalle

Aika tällaista sinipunaista tuli hommattua pihalle. 

Suapahan nähdä mitkä näistä jaksavat jatkaa elämäänsä vielä ensi vuoden puolella.

Salviat ovat ehkä vähän vieneet mun sydämen....

Ja jännittävää nähdä mistä niitä kukkasia nousee, jos nousee. 

Mähän en enää tietenkään muista minne kaikkialle sipuleita piilottelin.... ;)

Niks naks ja toive toteutui!

Voi jummi, joskus monia kuukausia sitten mietin, että miksi ei näissä Tosi Suomalaisissa shampoopulloissa voi olla sellaista niks naks -korkkia?!

Ja nyt kun oli mustikkashampoo ostoslistalla

 oli kaupassa mustikkashampoopulloja niks naks -korkilla varustettuna!

Eipä jee, tää nopeuttaa suihkussa käyntiä ainakin 7 (seitsemän) sekuntia!!!

Voi onnea! :)

Ei omenatyrnihilloa. Ikinä?

Ilmeisesti ei tarvitse ikimaailmassa tehdä tyrniomenahilloa?

Viime vuonna omenat näyttivät tältä:

kun taas tyrnipensaassa oli satoa enemmän kuin sormet kestivät kerätä.

Tänä vuonna tilanne oli vähän toisin päin: omenasato oli ihana ja syötävä,
tyrni taasen tuotti 4 (neljä!) kappaletta marjoja.

Että silleen. Omenasadon syötävyyteen saaattoi vaikuttaa se, että alkukesästä tajusin jotkut ötökät (kirvat?) häätää siitä kylvettämällä (tai lähinnä suihkuttamalla) mäntysuopaliuoksella.

Mutta onko tyrnillä tapana pitää jotain lepovuosia?
Pensaan kokoa on näyttänyt tänä vuonna kasvattaneen, että ei se nyt ihan levossa ole ollut...

Ja ensimmäistä kertaa muistin / jaksoin / tajusin talvehdittaa jotain kellarissa, ja homma toimi!

Alkuun pelargoniat näyttivät vähän epätoivoisilta, mutta kyllä se siitä iloksi muuttui! Olivat ehkä kellarissa vähän liian pitkään kun olivat jo kasvattaneet sellaiset piiiiitkät hontelot varret, jotka kyllä surkastuivat. Olisko noita vanhoja varsia pitänyt leikata jossain vaiheessa??!

Nyt ei tartte sitten enää ostaa uusia pelargonioita joka kesä, kun osaan hienosti syksyllä kantaa ruukut kellariin ja keväällä takaisin pihalle. Kuinka taidokasta! ;)

Kaurasämpylöitä? Ruissämpylöitä?

Kun nyt tälle sämpylälinjalle kerta lähdettiin...

Ainekset:

2,5 dl vettä

puoli pss kuivahiivaa

1 tl suolaa

1 tl hunajaa

0,5 dl öljyä

6 dl jauhoa: 

2 dl kaurahiutaleita, 1 dl ruista (2 dl..?), 
1 dl speltti erikoishienoja 
ja 2 dl täysjyväspelttiä 

Tällä kerralla laitoin sokerin sijasta hunajaa. Sekoittelin sen pieneen määrään kuumaa vettä, johon sitten lisäsin kylmää vettä niin että saatiin 2,5 dl mukavan sopivaa 
(sellasta kättä lämpimämpää?).

Rohkeasti päätin noita kaurahiutaleita tonne tunkea.
Muutoinkin nämä jauhojen laadut ja määrät oli ihan arpapelin tuotosta ;)

Noiden 6 dl:n lisäämisen jälkeen taikina oli toooosi löysää, että päätin vielä yhden desin jotain heittää mukaan (vaikka spelttipaketin kyljessä kerrottiin että speltillä leivottaessa taikina jää normaalia löysemmäksi). 

En nyt sitten oikein muista että lisäsinkö sinne ruisjauhoa vai mitä..?

Edellisellä kerralla taikina oli sellaista irtoavaista, tällä kerralla ei tarvinnut ajatellakaan sämpylöiden pyörittelemistä, vaan kahdella isolla lusikalla ne pellille taiteilin. Kasoiksi :)

Kasojen päälle ripautin jauhoa, ajattelin että estäisi taikinaa tarttumasta liinaan, 

jolla halusin ne hetkeksi peittää.

En sitten lähtenyt kuitenkaan vedellä sutimaan pintaa, kun kerran sitä jauhoa siinä pinnassa oli,

olis ehkä tullut aika mömpsää?

Ja jälleen noin 12 min 225°C:ssa.

On ne sämpylöit :)

Sämpylöidytytti. Sämpylöitä siis!

En osannut päättää mitä jauhoja sämpylöihin laittais niin laitettiin sitten vähän kaikkea!

Ainekset:

2,5 dl vettä

puoli pss kuivahiivaa

1 tl suolaa

2 tl sokeria

0,5 dl öljyä

6 dl jauhoa: 

1 dl ruis, 1 dl speltti, 1 dl vehnä ja  3 dl graham

Taapero auttoi avuliaasti levittämään noita kaikkia erilaisia jauhoja ympäri keittiötä.

Suurin osa aineksista saatiin kuitenkin sekoitettua yhdessä kipossa ja sitten odoteltiin joku vartti taikina liinan alla ennen kuin pyöriteltiin palleroita.

Ja taas odoteltiin, tällä kertaa pallerot liinan alla. 

Ennen paistamista sämpylöitä vähän siveltiin vedellä, 

jos olisivat vaikka oikein rapeakuorisiksi ryhtyneet.

Uuniin 225°C 10 - 15 min.

 Myös yksi ruisleipä pääsi paistoon tänään.

Näitä sämpylähommia pitääkin sitten harrastaa useammin 

kun eihän se ollutkaan niin aikaavievää ja hankalaa kuin olin kuvitellut.. 

Ihan turhaan siis olen tähänastisen elämäni viettänyt 

epäsämpylöiden ;) !

Hammasharjaepisodi

Kattelin että meidän hammasharjamukissa on vähän turhan paljon harjoja siihen nähden 

paljonko populaa täällä talossa asuu. 

Lisäksi kaipasin siivouspuuhiin sellaista kaikkeen yltävää hinkkausapua. 

Niinpä tarkoin harkitsin ja valitsin harjojen joukosta yhden, 

kaikista mitättömimmän näköisen, jonka sitten uhrasin siivouksen alttarille.

Illalla vessasta kaikui Miehen huuto: "Missä mun hammasharja on?"

Ei oo todellista. Miten mä onnistuin?!

Päättelytehtäviä

Tässä kesän aikana mua on selkeästi sukattanut, sen verran on sukkia syntynyt. 

Oisko epähelteisillä säillä ollut osuutensa asiaan, vai joko vain kaipaan pakkasia??!

Yhdestä 7 Veljestä kerästä saan näköjään kaikille kolmelle lapselleni sukat. Tai sitten olen paha äiti ja jätän Teinin ilman ja sukkia syntyikin vain pienimmille lapsukaisille sekä itselleni! ;) 

Okei no vauvaltakin näköjään jäätyy toisen jalan varpaat, ihan ei riittänyt lanka loppuun asti. 

Jotain on tolle tehtävä.

Ei kyllä paljoa puutu! No jotain on silti tehtävä...

Plääh mä inhoan tota päättelemistä...

Olen joskus jopa ottanut sukat käyttöön päättelemättä niitä 

- mikä laiskuuden huipentuma!

Se oli hienoa ne sukat jalassa päätyä jonnekin missä yhtäkkiä pitikin kengät ottaa pois, 

kun langat vaan viuhuu ympäriinsä ;)

Nyt mä otan virkkuukoukun kauniiseen käteen ja alan hommiin... än yy tee ihan just...