Kaveri työllisti mut pikku virkkaustyöllä. Meinasin saada puhelimessa kakkahalvauksen hänen kysyessään haluaisinko virkata metrin pituisen pitsimaton... Luonnollisesti säikähdin että kyseessä on kalalanka tai jokin vastaava suurennuslasilla tiirailtava systeemi, mutta ei sentään!
Kyseessä oli Kauhavan Kangas-Aitan "Juhannusruusu-matto",
Lilli-ontelokuteesta ja paksulla koukulla, ohje löytyy
täältä.
Ja eikun tyttöjen kanssa mökille ja virkkaamaan!
Ontelokuteet olivat kahdessa vyyhdissä, hyökkäsin innoissani ensimmäisen kimppuun ja noin kolmen sekunnin kuluttua kasa näytti tältä:
Kuva ei ole autenttinen valokuva, vaan vapaalla kädellä piirretty törkeä jäljennös tilanteesta sellaisena kuten se muistetaan.
Luultavasti olisin itkenyt selvitellessäni solmua ellei olisi naurattanut niin pirusti.... Vetelin varmaan tunnin verran vyyhtiä vielä tiukempaan solmuun ennen kuin neljän naisen voimin saatiin se askarreltua kerälle.....
Tarinan opetus: vyyhdin kerimistä ei tarvitse edes yrittää yksin!
Seuraava vyyhti meni sitten hirmu nätisti kahden naisen voimin :)
|
Yksi pylväs liikaa |
Yksikään työ ei taida edetä ilman ymmärryshäiriöitä ohjeen kanssa.. Jossain vaiheessa jouduin toteamaan että mulla on työssä miljuunasti enemmän tavaraa kuin ohjeen mukaan pitäisi olla. Källi oli sitten tullut jo alkumetreillä, aloitusketjun taisin siis saada tehtyä virheettä! :)
Ohje sanoo:
" *tee tsuppaduippaa*, toista *-* 7 kertaa "
No mähän teen! Teen sen tsuppaduipan ja toistan sen vielä 7 kertaa, eli kahdeksan kertaa yhteensä. Voiskohan noihin ohjeisiin lisätä jotain idiootti-täsmennyksiä jos tsuppaduippia halutaan vain ne 7..?
No, matto tuli valmiiksi kaikkine virheineen.
Kannattaa ehkä naulata se lattiaan, ettei kukaan kompastu aaltoilevaan yltiöpursuilevaan reunukseen! :)