Kynnysmatto / kuramatto trikookuteesta

Joskus ajat sitten tilasin luonnonvalkoista ja harmaata trikookudetta aimo kasat. 

Kauhistuin kun läjät eivät  keriytyneet ihan ittekseen ja noin vain, siinähän joutui ihan tosissaan painamaan duunia ennen kuin kerät olivat syntyneet... 

Huh! 

Muutaman tv-sarjan ehti solmuja aukoessa tuijotella.

Virkkasin kaksi erittäin yksinkertaista mattoa, kynnysmatoiksi. Ovat käytossä osottautuneet oikein toimiviksi. Jotakin pylväitä tms virkkailin niihin, on sen verran muotoa ja rakoja noissa että hyvin pyyhkiytyvät kengänpohjat ja hiekkaa jää valtavat kasat mattoon. Ja trikoo imasee kosteuden tehokkaasti.




Ja matto on sen verran pieni että sen pystyy koneessakin pyöräyttämään puhtaaksi. Oikein pätevä.

Sen sijaan ei niin pätevä lienee se emäntä, joka virkkaa eteisen mattoon valkoista...

Ei pysy niin kovin valkoisena niin kovin kauan...

(toki koneeseen tuonkin saa tungettua..)

Simailua!

Fariinisokeripussin kyljessä löytyy siman ohje. 

Aineksia tarvitaan:

4l vettä

250 g fariinisokeria

250 g taloussokeria

1-2 sitruunan mehu

1/5 tl tuorehiivaa (herneen kokoinen pala)

rusinoita

Tein kylläkin 1,5-kertaisena tän annoksen, kun tuntui tuo 4 litraa niin vähältä. Ja 8 litraa sitten taas vähän liioittelulta, ainakin jos yksinäni saan koko satsin kitata :)

Hiivaa piti sitten laittaa pavun kokoinen pallero tähän isompaan satsiin.

 

Viime vuonna säilytin kaikki tyhjät simapullot, päätin että seuraavana vuonna täyttäisin ne ihan omilla keitoksilla! Tätäkin simantekoa oli suunniteltu taas jo vaikka kuinka monena vuonna....

Ja eilen jo aloitin ton jääkaapilla ravaamisen, sima vaan on niin hyvää..... Oiskohan sitä enää huomenna Wappupäivänä pisaraakaan jäljellä....?

Vaahtokarkkeja

Valmistin ex-vauvelin, nyk taaperon synttärijuhliin vaahtokarkkeja! 

"Miksi?" kysyi eräskin vieraistamme.. :) Nooh ihan huvin vuoksi varmaankin...

Tavalliseen tapaani luin useampaa ohjetta ja noudatin yhtäaikaa ja vuorotellen vähän jokaista,  eli sain taas pääni niin pyörälle että en ole lainkaan varma mitä tein ja missä järjestyksessä. Mutta siitä olen varma että seuraavalla kerralla teen ainakin jotain toisin.

Ainekset:

7 kpl liivatetta

2 dl vettä

5 dl sokeria

0,5 dl - 1 dl vaaleaa siirappia

2 valkuaista

1 kpl vaniljatanko

ripaus suolaa

tomusokeria

Liivatteet ja 1 dl vettä kippoon lillumaan.

Kattilaan 1 dl vettä, sokeri, vaalea siirappi ja suola sekä halkaistu vaniljatanko.

Keittelyä noin 12 minuuttia ja tanko pois.

Kattilasta seos monitoimikoneeseen ja liivatekiposta kamat myös koneeseen.

Vatkaamista noin 10 min.

Valkuaisvaahtoa bamixilla.

Valkuaisvaahto koneeseen myös ja vähän sekoitusta.

Sitten tämä äärimmäisen tahmainen möhnä kaadettiin levyiksi laakeille lautasille 

ja laitettiin jääkaappiin jähmettymään.

Tarkoitukseni oli näistä ohuista levyistä pilkkoa palasia ja pyöritellä palleroiksi, mutta en ole ihan varma missä vaiheessa sellainen olisi pitänyt suorittaa ja pyörittelyt jäivät tekemättä. Niinpä olisikin ollut vetreämpää jos levy olisi ollut korkeampi eli kaikki massa olisi ollut samassa astiassa 

ja olisi saanut vähän kookkaampia paloja leikeltyä.

Valion ohjeessa käskettin voitelemaan vuoka öljyllä ja sokeroimaan tomusokerilla. 

Näin tein, enkä kyllä tee seuraavalla kerralla, sillä vaahtokarkkilevyn pohjaan syntyi sellainen kova koppura kerros öljystä ja sokerista. 

Seuraavalla kerralla kaadan seoksen leivinpaperin päälle vuokaan.

Harmi ettei tästä levyjen irroittamisesta ja leikkelystä ole valokuvia olemassa, 

sillä se oli jotenkin epätoivoisen jännittävä vaihe tässä projektissa. 

Vaiheeseen liittyi mm. öljysokerikoppuran irtirapsuttelua ja tomusokerissa pyörittelyä.

 Kyllä sokeri pöllysi!

Valmiit vaahtokarkit näyttivät erehdyttävästi fetajuuston palasilta, aika pientä silppua nimittäin tuli leikeltyä niistä... Tässä lasipurkissa komeilevat synttärijuhlien jälkeiseen päivään selvinneet aavistuksen isompikokoiset yksilöt... 

Mustat pipot

Kaivoin kätköistäni Florica-lankaa (100 % villaa ja konepestävää).

Aikamoinen tonttuhattu

Tein pipon. Käytin 3,5 mm:n puikkoja. 120 silmukkaa ja sukkapuikoilla joustinneuletta 2o 2n ja sit jossain vaiheessa ihan vain sileää neuletta. Yhdenlaiset sädekavennukset ja pipo olikin valmis. 

Ensimmänen käyttöönottokokemus oli kuin hiusverkkoa olisi päässään pitänyt! Okei, ulkona oli miinusta ihan kunnolla, kyllä se pipo oikeasti vähän lämmittikin... mut ei kyl ollut pipo paksuimmasta päästä.

Alkoi kyteä ajatus että teenpäs toisen samankaltaisen, mutta vähän tiivimpänä ja ehkä vähän pitempää resoria saa olla ja pipo kokonaisuudessaan vähän lyhyempi.

Ja kas, kaveri halusi ostaa tän ensimmäisen version melkeinpä suoraan päästäni! Kuinka sopivaa!

Pipo numero 2 on tehty siis 3 mm:n puikoilla. Resoria on noin 10 cm ja noin 19 cm:n kohdalla alkaa kavennukset. Kavennuksia tein 10 silmukan välein eli kolme kavennusta joka puikolla. Ja välikerroksia kavennuskerrosten välissä oli vähänlaisesti (5, 4, 3, 3, 2, 2, 2 ja 1).

Ohuemmilla puikoilla

Paksummilla puikolla

No eihän näissä nyt Erkkikään huomaa mitään eroa.. menikö mulla kuvat sekaisin..?! ;)

Valmiudessa Joulukuuhun!

Jo Teinin ollessa pikku pallero oli tarkoituksenani väsätä lapselle joulukalenteri omin pikku kätösin. Toteutus hieman viivähti. Viime jouluna kalenterin tila oli yhä tällainen:

Tänä vuonna heräsin jo marraskuun puolella siihen todellisuuteen että se joulukuu tulee taas!

Juuttikangas esiin ja toimeksi siis!

Alunperin aikomuksena oli tuohon reunaan ommella punaista vinonauhaa. 

Mutta koska ompelukone oli jotenkin vaikeasti saavutettavissa eikä käsin ompelu kiehtonut vaihdoin ajatuksen kalalankareunukseen!

 Aina ensimmäiset senttimetrit tulee tosi epätasaisen rumalla käsialalla ennenkuin kädenjälki tasoittuu. Purkuun menivät ensimmäiset pistokset - luonnollisesti (aina on purettava jotain..)

Vetäisin vielä toisen kierroksen ja toivon että tuo riittää pysäyttämään 

juuttikankaan reunan purkautumisen.

Luukut ovat Seitsemää Veljestä ja luukkujen numeronnit on neulahuovutettu hahtuvalangalla.

Kalenteri pääsi siis ajoissa käyttövalmiuteen. YES!!

Valmishan se ei tietenkään ole, tonnehan on tietysti tulossa kaikenlaista jouluisaa asiaa vielä, 

en vain ole toteutuksesta vielä ihan varma.

Ehkä lapsenlapset viimeistään tulevat näkemään sen valmiin version..? ;)

Ja sitten tuolla on toi sammutuspeitto 

jos vaikka alkaa tunteet käydä liian kuumina kalenterin äärellä ;)

Pyöreä räsymatto eteiseen

Meillä on talo täynnä perinteisiä räsymattoja, mutta sain päähäni että mikään niistä ei muuta uuteen eteiseemme vaan sinne täytyy saada räsymatto pyöreässä muodossa.

No ihan räsymatostahan ei ole kyse jos tilaa laatikollisen trikookuteita ja ryhtyy virkkauspuuhiin. 

Mitään ohjetta ei tällä kertaa ollut käytössä, pyöreätä vain ajattelin virkata.

Uudisosan väritys on mustaa, valkoista ja tummanharmaata (lattia periaatteessa kyllä musta) ja punaista löytyy luumunpunaista, punajuurta ja renesanssia (onpas siinä kuvaava maalisävyn nimi..).

Yritin löytää samoja värejä matonkuteita, ei aivan onnistunut, lopetin etsinnät löydettyäni nämä.

Ympyrää virkkasin enkä ollenkaan tykännyt kun alkoi tuollaisia kulmia muodostumaan.

Aloittelin siinä sitten muutamatkin matot kun aina oli jotain vikaa, milloin tuli liian kuperaa ja milloin liian kulmikasta ympyrää ja milloin rivin/värin vaihdokset ei osuneet kohdilleen kivasti.

Yhtä maton alkua jatkoin sinnikkäästi eteenpäin vaikka epäusko koitti ottaa valtaa vähän väliä: 

matto oli ihan lentoon lähdössä! 

Oli sellaista aallokkoa siinä maton pinnassa että melkein merisairaus iski.

Päätin että tämähän tästä oikenee ja höyryttelin ja venyttelin ja kamppailin maton kanssa tovin..

ja melkein se oikenikin.

En edes päätellyt kuteidenpäitä kun olin ihan vakuuttunut että tämä päätyy purettaviin.. 

Mitä optimismia! ;)

Mies urpoili :)