Neulottuja pääsiäismunia

No johan nyt, tuli neulottua munia! :)

Näitä oli alunperin kolme kappaletta, mutta pienin muna katosi... 

Isommassa on 40 s eli 10 s per puikko ja pienemmässä 32 s. Pienimmässä oli 6 s. per puikko.

Kumpaankin päähän tein sädekavennukset, toiseen päähän neuloin enemmän välikerroksia kuin toiseen päähän, jotta vähän tollaista munan muotoa ilmenisi. Ensin yksi pää valmiiksi ja sitten helmasta silmukoiden noukintaa ja sama homma toiseen suuntaan, ja väliin normikerroksia ainakin yhtä monta kuin yhdellä puikolla silmukoita.

Päätin täyttää nämä herneillä (stressileluja pääsiäiseksi!). 

Käytin hyväkseni pöydällä loikoillutta teippirullaa ja kippasin herneitä sinne noukittavaksi. 

Mikä ei ollut kovinkaan nokkela idea siinä vaiheessa kun vahingossa töytäisin rullaa......

Seuraavaksi varmaankin "maalaan" nämä langalla. 

Että tällaisia tärkeitä hommia tiedossa... ;)

Lastenhuoneen pöydän uusi elämä

Jostain tuntemattomasta syystä olin aiemmassa elämässä päällystänyt 

kontaktimuovilla tämän lastenpöydän. 

Ehkä olin vain halunnut päätyä nopeaan ratkaisuun...

Nyt taapero oli kavereineen repinyt sitä muovia irti.

 Plus että kaikki muovailuvahat ovat ihanasti kiinni tossa pöydän pinnassa. 

Tässähän on nyt tosi houkuttelevaa ryhtyä esimerkiksi piirtämään?

Vaihtoehtoja pöydän kohtalolle oli tietty useita:

a) pinnan hiominen ja pöydän petsaaminen

b) pinnan hiominen ja pöydän maalaaminen

c) pinnan päällystäminen esim sarjakuvilla ja lakkaaminen

d) vahakankaalla päällystäminen

e) piirustusalustalla päällystäminen. 

Mistä piirustusalustaa saa?

 No näköjään ainakin pöydän pinta oli houkutellut piirustuspuuhiin..... :)

Teini pääsi hommiin ja putsasi tärpätillä möhnyt ja töhnyt, 

esimerkiksi ne kontaktimuovista peräisin olevat.

 Ja sitten remppahommista ylijäänyttä Luja-maalia pintaan.

 Seuraavaksi tietysti houkuttelee käsitellä pienet punaiset tuolit samalla maalilla.

Ja tuossa näkyykin myös Pienten Ihmisten 

salamyhkäisesti tekemä lipaston laatikon taidepläjäys..!

 Ei kyllä muovailuvahojen ällötystä pöydänpinnassa estä muu kuin muovailualusta. 

Joka katosi jonnekin ennen kuin pääsi käyttöön... 

No ehkä se joskus löytyy, eikä tartte enää ällöillä tuota vahaa :)

Olisko jo aika kerätä joulukortit pois?

Kerrankin mulla oli kortit ojennuksessa. Aiemmin ovat pyörineet tiellä joka paikassa, eihän niitä poiskaan ole voinut heittää, mutta niille ei ole mitään omaa paikkaakaan ollut. 

No nyt olivat nätisti esillä, eikä kuitenkaan kenenkään tiellä!

Huima toteutus:  ketjusilmukoita, ensin suoraa ja sitten aina tuollainen 10 silmukan lenkki mihin sitten sai pyykkipojan työnnettyä. 

Ja verhotankoon roikkumaan!

Pääsiäiseksi voisi sitten toteuttaa samanlaisen vihreänä tai keltaisena. 

Mutta tuskin noita pääsiäiskortteja huimia määriä lähetellään? 

Ehkä siihen nartsaan voisi sitten laitella jotain tipuja roikkumaan jos ei korteissa piisaa...?

Tupsututti, tupsu pipoon siis!

Pipoon oli saatava tupsu, että kartongista sitten vaan pari kiekkoa piirtelemään ja leikkaamaan

 ja siihen ympärille lankaa pyörittelemään siis!

 Homma kesti ikuisuuden, kunnes tajusin että ei sitä lankaa siihen yksinkertaisena tarvitse kieputtaa. Kaksinkertaisella eteni vauhdikkaammin 

ja nelinkertaisella luonnollisesti vauhti melkein huimasi päätä!

 

 Sitten vaan leikkaamaan pahvien välistä langat poikki 

ja solmittava lanka sinne väliin umpisolmuilemaan.

Kartongit pois ja tupsu olikin jo valmis.

 Pipoon kiinnitys -> valmis!

Malli ei halunnut pipoa päähänsä...

Lasagne kanalla ja pinaatilla

Tää lasagne oli viime vuoden suurin yllättäjä. Odotin fiaskoa, mutta tulikin herkkua! 

En oo aiemmin hirveästi tajunnut tota pinaattia minnekään punkea, 

mutta sehän suhahti tonne ihan omiensa joukkoon!

Ainekset:

Kanafilesuikaleita 450 g

Sipulia

Valkosipuli

Porkkanaa

Tomaattimurskaa

Paseerattuja tomaatteja

Pinaattia

Suolaa & pippuria

Kastike:

Voita

Vehnäjauhoa 3/4 dl

7-8 dl maitoa

Suolaa & pippuria

Juustoa. Käyttöön päätyi Oltermanni, kun sellainen kaapista löytyi.

Pinaattilasagnelevyjä

Juustoraastetta pinnalle

Uuni 225°C ja 30 min

Ei se nyt niin taivaalliselta herkulta tossa näytä, mutta kuva ei anna oikeutta. 

Ehkä olen parempi kokki kuin kuvaaja..? :)


Ja psst, ei muuten ollut ihan kokonaista valkosipulia tuolla mukana, pari pientä kynttä vaan. 
Nyt vähän tarkkuutta noiden kirjainten käyttöön ja käyttämättömyyteen....

Mustat pipot

Kaivoin kätköistäni Florica-lankaa (100 % villaa ja konepestävää).

Aikamoinen tonttuhattu

Tein pipon. Käytin 3,5 mm:n puikkoja. 120 silmukkaa ja sukkapuikoilla joustinneuletta 2o 2n ja sit jossain vaiheessa ihan vain sileää neuletta. Yhdenlaiset sädekavennukset ja pipo olikin valmis. 

Ensimmänen käyttöönottokokemus oli kuin hiusverkkoa olisi päässään pitänyt! Okei, ulkona oli miinusta ihan kunnolla, kyllä se pipo oikeasti vähän lämmittikin... mut ei kyl ollut pipo paksuimmasta päästä.

Alkoi kyteä ajatus että teenpäs toisen samankaltaisen, mutta vähän tiivimpänä ja ehkä vähän pitempää resoria saa olla ja pipo kokonaisuudessaan vähän lyhyempi.

Ja kas, kaveri halusi ostaa tän ensimmäisen version melkeinpä suoraan päästäni! Kuinka sopivaa!

Pipo numero 2 on tehty siis 3 mm:n puikoilla. Resoria on noin 10 cm ja noin 19 cm:n kohdalla alkaa kavennukset. Kavennuksia tein 10 silmukan välein eli kolme kavennusta joka puikolla. Ja välikerroksia kavennuskerrosten välissä oli vähänlaisesti (5, 4, 3, 3, 2, 2, 2 ja 1).

Ohuemmilla puikoilla

Paksummilla puikolla

No eihän näissä nyt Erkkikään huomaa mitään eroa.. menikö mulla kuvat sekaisin..?! ;)

Valmiudessa Joulukuuhun!

Jo Teinin ollessa pikku pallero oli tarkoituksenani väsätä lapselle joulukalenteri omin pikku kätösin. Toteutus hieman viivähti. Viime jouluna kalenterin tila oli yhä tällainen:

Tänä vuonna heräsin jo marraskuun puolella siihen todellisuuteen että se joulukuu tulee taas!

Juuttikangas esiin ja toimeksi siis!

Alunperin aikomuksena oli tuohon reunaan ommella punaista vinonauhaa. 

Mutta koska ompelukone oli jotenkin vaikeasti saavutettavissa eikä käsin ompelu kiehtonut vaihdoin ajatuksen kalalankareunukseen!

 Aina ensimmäiset senttimetrit tulee tosi epätasaisen rumalla käsialalla ennenkuin kädenjälki tasoittuu. Purkuun menivät ensimmäiset pistokset - luonnollisesti (aina on purettava jotain..)

Vetäisin vielä toisen kierroksen ja toivon että tuo riittää pysäyttämään 

juuttikankaan reunan purkautumisen.

Luukut ovat Seitsemää Veljestä ja luukkujen numeronnit on neulahuovutettu hahtuvalangalla.

Kalenteri pääsi siis ajoissa käyttövalmiuteen. YES!!

Valmishan se ei tietenkään ole, tonnehan on tietysti tulossa kaikenlaista jouluisaa asiaa vielä, 

en vain ole toteutuksesta vielä ihan varma.

Ehkä lapsenlapset viimeistään tulevat näkemään sen valmiin version..? ;)

Ja sitten tuolla on toi sammutuspeitto 

jos vaikka alkaa tunteet käydä liian kuumina kalenterin äärellä ;)