Ei ole todellista. En saa tätä neuletakkia kyllä ikinä valmiiksi.
Aluksi oli ongelmia, kun en ymmärtänyt lukemaani.
Selvisin patenttineuleesta, nykyisin olemme jo ystäviä.
Sitten yhtäkkiä tajusin tekeväni jo toista takakappaletta...
Miten niin voi käydä? Näköjään helposti.
Olin tehnyt takakappaleen valmiiksi ja olin tekemässä vasenta etukappaletta. Ihmettelin kyllä, että kuinka ihmeen leveä etukappaleesta oikein tulee (tämä takki siis neulotaan sivulta sivulle eikä alhaalta ylös kuten yleensä)? Olin tehnyt 45-50 cm kun aloin katsella ohjetta tarkemmin. Pitikin tehdä 13 cm?!
Työn pituus yhteensä 64 cm, siis takakpl + etukpl yhteensä?
Aargh.
En raaskinut purkaa, joten nyt on kaksi takakappaletta valmiina, pitää siis tehdä toinen samanvärinen ja samankokoinen takki?
Just.
Laiskuudesta myös sakotetaan, havainnollistin sen itselleni tässä taas,
muutamaankin kertaan.
Ohjeen mukaisesti etukappaleiden silmukat piti siirtää apulangoille. Olinkin ovela ja annoin niiden lepäillä pyöröpuikoilla. Etu- ja takakappaleita yhteen ommellessa oli sitten hurjan näppärää vähän väliä noukkia karkaavia silmukoita takaisin puikoille.
Toinen mikä kannattaa on
tehdä ensin ja opetella vasta sitten.
Sillä tavallahan työ etenee vauhdikkaammin?
Patenttineuleen kanssa ystävystyin, mutta tää ohje patenttineuleeseen tehtävistä lisäyksistä sai mut pyörtymään aina kun yritin sitä lukea:
Ratkaisu tilanteeseen oli vaan tehdä, ja toivoa että menee oikein. Onhan siinä häviävän pieni mahdollisuus, että sattumalta tekisi just niin mitä ohjeessa käsketään. Vähän kuin ajaisi autoa ja tiukassa paikassa nostaisi kädet silmille ja huutaisi lujaa.
Pieleen meni, kas yllätys.
Kiltisti otin tuollaisen harjoitustekeleen ja opettelin tekemään ne lisäykset. Ja sitten kiltisti purkasin viimeisimmät rivit tuosta työstä, jossa on noin 1 400 000 silmukkaa.
Uuh, tää tulee ihan just valmiiksi, jooko? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti