Peitto isoäidinneliöistä

Tässä on projekti, johon ei edes viisivuotissuunnitelma riittänyt...

Tuollaisia erivärisiä puuvillalankoja ostin joskus kauan aikaa sitten. 

Siis kauan.. muistelisin, että edes teini ei ollut vielä syntynyt silloin, eli ehkä noin 15 vuotta sitten?! Langat olivat Sokoksella jossain superalennuksessa. Vyötteistä ei luonnollisestikaan ole enää suikalettakaan jäljellä.

Vuosien saatossa olen langoista tehnyt sitä ja tätä, mutta en mitään valmiiksi asti.

Vuosi tai kaksi tai ennemminkin kolme sitten aloin virkata niistä isoäidinneliöitä.

Aloin mallailla heistä peittoa.

Tämän järjestyksensä saavuttivat jo joskus... syksyllä 2009? Ei mitään kiirettä..

Vihdoin tänä talvena aloin suunnitella neliöiden kiinnittämistä ja kaivoin ne taas esiin.
Ja Taaperon toimesta neliöt seikkailivat varmaan jokaisella kämppämme neliöllä,
vähän haastetta hommaan.

Olin myös huomaavinani taaperon pyyhkivän nenänsä yhteen neliöön.

Ja Mies käytti yhtä sellaista lasinalusena.
Hienoa, että virkkauksiani arvostetaan ja niille löytyi heti käyttöä :)

Koska kaikki pitää tehdä mahdollisimman vaikeasti virkkasin rivin neliöitä kiinni toisiinsa tuollalailla hassusti...

...ja sitten pohdin kuinka kummassa etenen hommassa? Kokeilin miljoonaa eri tapaa (kevyttä liioittelua) virkata neliöt toisiinsa, mutta aina jälki oli tosi paksua tönkköä!

Miten virkataan asioita epätönkösti yhteen?

Päädyin isoon neulaan ja lankaan.

Mies ystävällisesti huomautti peitossa olevan tuollaisia reikiä.. ;)

Kiva pikku väriläiskäpeitto vaikka vaunuihin 

kun kohta täällä ei varmaan kukaan enää edes istu vaunuissa...! Nooh, nukelle sitten.. :)

  Ja just nyt viimeisimmässä Suuri Käsityö -lehdessä oli isoäidinneliöistä juttua!

"TUMPELOKIN OSAA!" Kiva.. :)

"supertrendikäs" :)